- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä englannin monophony ’monofonia; yksiäänisyys’, jonka pohjana ovat kreikan mónos ’ainoa, yksi’ + kreikan fōnḗ ’ääni’.
Monofonian vastakohta on stereofonia, yksiäänisyyden polyfonia.
mo-no-fo-ni-a (4 tavua) · 9 kirjainta
Pythagoras Pythagoralaista viritysjärjestelmää käytettiin etenkin keskiajalla Euroopassa yksiäänisessä laulussa, eli monofoniassa, ja varhaisessa moniäänisyydessä, eli polyfoniassa.Monofonia oli vallitseva musiikin muoto keskiajan loppupuolelle asti, jolloin polyfonia alkoi kehittyä.Monofonia () on musiikkia, jossa on vain yksi melodiaa esittävä ääni.Lähtökohtana lähinnä englannin monophony ’monofonia; yksiäänisyys’, jonka pohjana ovat kreikan mónos ’ainoa, yksi’ + kreikan fōnḗ ’ääni’.
Monofonian vastakohta on stereofonia, yksiäänisyyden polyfonia.
Taivutusluokka 12 (kulkija)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-oniɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Monofonia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/monofonia