mo­no­fo­ni­a

substantiivi/ˈmonoˌfoniɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mo-no-fo-ni-a (4 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. musiikki, joka koostuu yhdestä lauluäänestä, yleensä säestyksellä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Pythagoras Pythagoralaista viritysjärjestelmää käytettiin etenkin keskiajalla Euroopassa yksiäänisessä laulussa, eli monofoniassa, ja varhaisessa moniäänisyydessä, eli polyfoniassa.
— Wikipedia: Viritysjärjestelmä
Monofonia oli vallitseva musiikin muoto keskiajan loppupuolelle asti, jolloin polyfonia alkoi kehittyä.
— Wikipedia: Monofonia
Monofonia () on musiikkia, jossa on vain yksi melodiaa esittävä ääni.
— Wikipedia: Monofonia

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä englannin monophony ’monofonia; yksiäänisyys’, jonka pohjana ovat kreikan mónos ’ainoa, yksi’ + kreikan fōnḗ ’ääni’.

Monofonian vastakohta on stereofonia, yksiäänisyyden polyfonia.

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • monophony

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oniɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Monofonia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/monofonia