Asiasanasto.fi

mork­kaa­jasubstantiivi

/ˈmorkːɑːjɑ/

Johdettu sanasta: morkata

Merkitys

  1. 1.henkilö, joka morkkaa

Etymologia

morkata + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Morkkaaja näki tavanneensa kipeän kohdan.

Walter Scott, Ylämaan leski

Hän päätti koettaa niin sukkelaan kuin suinkin päästä vieraan kirjoista, ja sitä varten hän päätti majottua aivan vastapäätä morkkaajaa, kiviaidan toiselle puolelle.

Charles G. D. Roberts, Eläinvaltiaita

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimorkkaaja
Genetiivimorkkaajan
Partitiivimorkkaajaa
Essiivimorkkaajana
Translatiivimorkkaajaksi
Inessiivimorkkaajassa
Elatiivimorkkaajasta
Illatiivimorkkaajaan
Adessiivimorkkaajalla
Ablatiivimorkkaajalta
Allatiivimorkkaajalle
Abessiivimorkkaajatta

Riimit

-orkːɑːjɑ

Kaikki riimit