mork­kaa­ja

substantiivi/ˈmorkːɑːjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: morkata

Merkitys

  1. henkilö, joka morkkaa

Etymologia

morkata + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Morkkaaja näki tavanneensa kipeän kohdan.
— Walter Scott, Ylämaan leski
Hän päätti koettaa niin sukkelaan kuin suinkin päästä vieraan kirjoista, ja sitä varten hän päätti majottua aivan vastapäätä morkkaajaa, kiviaidan toiselle puolelle.
— Charles G. D. Roberts, Eläinvaltiaita

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimorkkaaja
Genetiivimorkkaajan
Partitiivimorkkaajaa
Essiivimorkkaajana
Translatiivimorkkaajaksi
Inessiivimorkkaajassa
Elatiivimorkkaajasta
Illatiivimorkkaajaan
Adessiivimorkkaajalla
Ablatiivimorkkaajalta
Allatiivimorkkaajalle
Abessiivimorkkaajatta

Riimit

-orkːɑːjɑ

Kaikki riimit

Lähteet