mor­ka­ta

verbi/ˈmorkɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mor-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 13 752. yleisin sana

Merkitys

  1. (arkikieli)parjata, haukkuaÄlä morkkaa mun mutsii.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hän päätti, kirjeitä taas kuvertteihin pistäessään, ensiksi panna sen, joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia morkataan, viimemainitun kuverttiin.
— Mór Jókai, Uusi tilanhaltia
Kornetti jätti markan tuon punaisen kaulan plaastariksi, morkkasi ja moitti puoli-ääneensä sekä kantoa että vesaa, riensi sitten Kiilto ratsunsa luo, joka herraansa odotellen oli pihasta syönyt syksyn viimeiset ruohot, ja hypähti sen selkään.
— Frederika Bremer, Perhe
Häntä morkataan alusta asti, mutta hän selviää kokeista ja pääsee Zashin oppilaaksi.
— Wikipedia: Star Wars: The Old Republic

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan morkata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Nauroi päälle ja alkoi morkata ihmisiä nylkijöiksi.
— Santeri Alkio, Salliman oikkuja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: morka)
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Slangissa
1900 lähtien
Levinneisyys
melko yleinen

Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. morka ’sama merkitys’, murrka ’olla hiljaa vihoissaan’.

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

morkkaa ’rähistä; haukkua, moittia, panetella’

pidetty ruotsi lainana (ruotsi murt. morka), mutta voi olla myös päinvastainen lainakulku; voi olla johdos pronominivartalosta mo- kuten moittia ja moikkia sekä moinen, mokoma.

Johdoksia: morkkis ’moite, syyte’

Englanninkieliset vastineet

  • put down

Esiintymistiheys

9 131 esiintymää · 3.5 / milj.

Suomi24
4.2
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: morkata 32 % · morkkaa 21 % · morkataan 14 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin morkata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämorkkaanmorkkasinolen morkannutolin morkannut
sinämorkkaatmorkkasitolet morkannutolit morkannut
hänmorkkaamorkkasion morkannutoli morkannut
memorkkaammemorkkasimmeolemme morkanneetolimme morkanneet
temorkkaattemorkkasitteolette morkanneetolitte morkanneet
hemorkkaavatmorkkasivatovat morkanneetolivat morkanneet
passiivimorkataanmorkattiinon morkattuoli morkattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämorkkaisinolisin morkannut
sinämorkkaisitolisit morkannut
hänmorkkaisiolisi morkannut
memorkkaisimmeolisimme morkanneet
temorkkaisitteolisitte morkanneet
hemorkkaisivatolisivat morkanneet
passiivimorkattaisiinolisi morkattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämorkkaa—
hänmorkatkoonolkoon morkannut
memorkatkaamme—
temorkatkaa—
hemorkatkootolkoot morkanneet
passiivimorkattakoonolkoon morkattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämorkannenlienen morkannut
sinämorkannetlienet morkannut
hänmorkanneelienee morkannut
memorkannemmelienemme morkanneet
temorkannettelienette morkanneet
hemorkannevatlienevät morkanneet
passiivimorkattaneenlienee morkattu

Infinitiivit

1. infinitiivimorkata
1. inf. pitkä muotomorkatakseen
2. inf. inessiivimorkatessa
2. inf. inessiivi, passiivimorkattaessa
2. inf. instruktiivimorkaten
3. inf. inessiivimorkkaamassa
3. inf. elatiivimorkkaamasta
3. inf. illatiivimorkkaamaan
3. inf. adessiivimorkkaamalla
3. inf. abessiivimorkkaamatta
3. inf. instruktiivimorkkaaman
4. infinitiivimorkkaaminen
5. infinitiivimorkkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimorkkaava
Passiivin 1. partisiippimorkattava
Aktiivin 2. partisiippimorkannut
Passiivin 2. partisiippimorkattu
Agenttipartisiippimorkkaama
Kieltopartisiippimorkkaamaton

Riimit

-orkɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Morkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/morkata