- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: morka)
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Slangissa
- 1900 lähtien
- Levinneisyys
- melko yleinen
Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. morka ’sama merkitys’, murrka ’olla hiljaa vihoissaan’.
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
morkkaa ’rähistä; haukkua, moittia, panetella’
pidetty ruotsi lainana (ruotsi murt. morka), mutta voi olla myös päinvastainen lainakulku; voi olla johdos pronominivartalosta mo- kuten moittia ja moikkia sekä moinen, mokoma.
Johdoksia: morkkis ’moite, syyte’