- Alkuperä
- Lainasana (muinaisvenäjä: *mǫka)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan muokata yhteydessä
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot (eli 1802–1884)
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← muinaisvenäjä *mǫka, vertaa venäjä múka ’kidutus, vaiva’. vatja on ilmeisesti muita myöhempi laina; liivi muok osoittaa ehkä lähinnä latvia mokas ’kidutus, vaiva’ sanan vaikutusta (tässä yhteydessä usein mainittu nykyruotsi murt. moka ’lyödä, työskennellä jllak painavalla’ ei kuulune tähän vaan moukari sanan lainaoriginaalin yhteyteen).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | muokata ’muokata, pehmittää (nahkaa tms.); kiusata, piinata, rääkätä, näännyttää’, muokka ’kiusa, piina, vaiva, kidutus, kärsimys, tuska’ |
|---|---|
| lyydi | muokata, muokita ’vaivata, kiusata, kiduttaa’, muokke̮ ’vaiva, tuska, kidutus’ |
| vepsä | mokata ’muokata, vaivata’, mokita ’muokata maata; vaivata’ |
| vatja | mūkata ’vaivata’, mūkka ’vaiva’ |
| viro | murt. moogata (prs. mookan) ’muodostaa; lyödä nurin’, mookida ’hieroa jne.’ (osittain ? ← suomi) |
| liivi | muokə ’piinata, kiusata’, muok ’vaiva’ |
(pohjoissaame muokˈkât ’käsitellä kovakouraisesti jne.’, inarinsaame muokkiđ ’rasittaa’, koltansaame mŭŏ´kkēd ’vaivata, muokata; kiduttaa, piinata’, mŭŏ´kkĕ ’kidutus’ ← karjala tai suomi)