murk­ku

substantiivi/ˈmurkːu/
Jaa

Merkitykset

  1. (arkikieli)muurahainen
  2. (arkikieli)murrosikäinen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Pane tunturi tuiskuhun, murkku vuomille levitä, voiaa—naa—naa, että eksyis ristiherra, pääsis pappi päivistänsä.
Arvi Järventaus, Risti ja noitarumpu
Ei kyllä etelän viljavien vainioiden vakaisille kyntäjille, eikä kukkarantaisten lehtojärvien soutajille, vaan rohkealle ja karaistuneelle väelle, joka tohtii työntyä peikkojen pimeään perukkaan, uskaltaa uhmata julmaa Jäämerta ja pystyy murkussakin vaeltamaan tuntureita, eikä pelkää rakentaa asuinmajaansa kapealle rantakaistaleelle synkkänä uhkaavan pahtaseinän alle, vaikka samassa pahdassa ennen on saattanut asustaa tunturiväkeäkin.
Samuli Paulaharju, Ruijan suomalaisia
Raivopäissään sirkat hyökkäävät murkkujen kimppuun, mutta sirkkojen johtaja Hopper keskeyttää hyökkäyksen.
Wikipedia: Ötökän elämää

Esiintymistiheys

6 521 esiintymää · 2.5 / milj.

Suomi24
3.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.0
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimurkku
Genetiivimurkun
Partitiivimurkkua
Essiivimurkkuna
Translatiivimurkuksi
Inessiivimurkussa
Elatiivimurkusta
Illatiivimurkkuun
Adessiivimurkulla
Ablatiivimurkulta
Allatiivimurkulle
Abessiivimurkutta

Riimit

-urkːu

Kaikki riimit

Lähteet