murkku
substantiivi/ˈmurkːu/murk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 17 417. yleisin sana
Merkitykset
- (arkikieli)muurahainen
- (arkikieli)murrosikäinen
Esimerkkilauseet
Pane tunturi tuiskuhun, murkku vuomille levitä, voiaa—naa—naa, että eksyis ristiherra, pääsis pappi päivistänsä.Tule, katsele summia selkosiaan, kun peittävi maastoja murkut!Raivopäissään sirkat hyökkäävät murkkujen kimppuun, mutta sirkkojen johtaja Hopper keskeyttää hyökkäyksen.Etymologia
1murkku1 – usva, sumu, pakkasusva
- Alkuperä
- Lainasana (pohjoissaame: murˈko)
- Levinneisyys
- paikoin Peräpohja Länsipohja
- suomimurkku
- pohjoissaamemurˈko (luulajansaame) ’sumu’
2murkku2 – murrosikäinen nuori
- Alkuperä
- Lyhentymä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan murtaa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Lyhentymä sanasta murrosikäinen.
itämerensuomalaiset sanat on tavallisesti yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; katso muru.
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | murtā ’murtaa, taittaa’ |
|---|---|
| karjala | murtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’ |
| lyydi | mūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa tai kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’ |
| vepsä | murta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’ |
| vatja | murtā ’murtaa; kiusata, vaivata’ |
| viro | murda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’ |
| liivi | murdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| ersämordva | ersämordva murdams, mokšamordva mə̑rdams ’palata takaisin’ |
|---|
. itämerensuomalaisella taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’ suomi → pohjoissaame murˈdet ’väistyä syrjään’, luulajansaame mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, inarinsaame murdeđ ’rikkoa, särkeä (esimerkiksi hevoset tai lehmät aidan); kaataa (esimerkiksi ukkonen tai tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, koltansaame mu´rded (kildininsaame turjansaame) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — pohjoissaame morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin tai maahan’, luulajansaame mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan itämerensuomalaisten sanojen alkup. vastineita; todennäköisesti itämerensuomi → venäjä murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.
Vastineet sukukielissä (11 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ikä ’ikä’, ikähīn ’ikäinen’, ikkäin ’sama merkitys; ikuinen’, ikkǟ ’aina’, ikinǟ ’milloinkaan’ |
|---|---|
| karjala | ikä ’ikä’, ikähine ’ikäinen; vanha, vanhahko’, ikäine ’ikä (demin.); iän kestävä, ikuinen, elinkautinen’, ijäkäs ’iäkäs’ |
| lyydi | igä, iga ’ikä’, igäińe, igälline ’ikuinen, iankaikkinen’ |
| vepsä | iga ’ikä’, igahīńe, igihīńe ’ikivanha’ |
| vatja | itšä, (vatjan Kukkosin murre) ikä ’sama merkitys’ |
| viro | iga (g. ea) ’sama merkitys’, igane, igaline, eane, ealine ’ikäinen’, eakas ’iäkäs, vanha’, iialgi ’koskaan, milloinkaan, ikänä, ikinä’ |
| liivi | igā ’ikä, elinaika’, igāli ’ikäinen’ |
(suomi → luulajansaame ihkēnis: kuhti i. ’kuka tahansa’, pohjoissaame ikkenâssii: gī i. ’sama merkitys’; kantasuomi → saame âkke ’ikä, elinaika, pitkä aika’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | jâkke ’vuosi’ |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva ije ’sama merkitys’ |
| mari | i, ij ’sama merkitys’, iäš, ijaš ’vuotias’ |
| unkari | év ’vuosi’, éves ’‑vuotinen, ‑vuotias’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3murkku3 – muurahainen
- Alkuperä
- Lyhentymä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan muurahainen yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro
Lyhentymä sanasta muurahainen.
Lainalähde: mahdollisesti ← germaaninen *mūra- (katso myös mauriainen ja myyriäinen).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mūrahain |
|---|---|
| karjala | muurahaine |
| lyydi | mūrahaińe |
| vepsä | murahaińe, murhaińe, murhāńe |
| viro | murt. murelane, mureline, murulane ’muurahainen’ |
Samaa juurta olevia sanoja
Liittyvät sanat
Esiintymistiheys
6 521 esiintymää · 2.5 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: murkku 31 % · murkut 25 % · murkkuja 13 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-urkːu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Murkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murkku