murk­ku

substantiivi/ˈmurkːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

murk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 17 417. yleisin sana

Merkitykset

  1. (arkikieli)muurahainen
  2. (arkikieli)murrosikäinen

Esimerkkilauseet

Pane tunturi tuiskuhun, murkku vuomille levitä, voiaa—naa—naa, että eksyis ristiherra, pääsis pappi päivistänsä.
— Arvi Järventaus, Risti ja noitarumpu
Tule, katsele summia selkosiaan, kun peittävi maastoja murkut!
— Arvi Järventaus, Runoilija Aatami Kuuskosken elämä
Raivopäissään sirkat hyökkäävät murkkujen kimppuun, mutta sirkkojen johtaja Hopper keskeyttää hyökkäyksen.
— Wikipedia: Ötökän elämää

Etymologia

1murkku1 – usva, sumu, pakkasusva

Alkuperä
Lainasana (pohjoissaame: murˈko)
Levinneisyys
paikoin Peräpohja Länsipohja
  1. suomimurkku
  2. pohjoissaamemurˈko (luulajansaame) ’sumu’

2murkku2 – murrosikäinen nuori

Alkuperä
Lyhentymä
Sanakirjassa
Käsitellään sanan murtaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lyhentymä sanasta murrosikäinen.

itämerensuomalaiset sanat on tavallisesti yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; katso muru.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmurtā ’murtaa, taittaa’
karjalamurtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’
lyydimūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa tai kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’
vepsämurta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’
vatjamurtā ’murtaa; kiusata, vaivata’
viromurda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’
liivimurdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva murdams, mokšamordva mə̑rdams ’palata takaisin’

. itämerensuomalaisella taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’ suomi → pohjoissaame murˈdet ’väistyä syrjään’, luulajansaame mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, inarinsaame murdeđ ’rikkoa, särkeä (esimerkiksi hevoset tai lehmät aidan); kaataa (esimerkiksi ukkonen tai tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, koltansaame mu´rded (kildininsaame turjansaame) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — pohjoissaame morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin tai maahan’, luulajansaame mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan itämerensuomalaisten sanojen alkup. vastineita; todennäköisesti itämerensuomi → venäjä murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.

Vastineet sukukielissä (11 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenikä ’ikä’, ikähīn ’ikäinen’, ikkäin ’sama merkitys; ikuinen’, ikkǟ ’aina’, ikinǟ ’milloinkaan’
karjalaikä ’ikä’, ikähine ’ikäinen; vanha, vanhahko’, ikäine ’ikä (demin.); iän kestävä, ikuinen, elinkautinen’, ijäkäs ’iäkäs’
lyydiigä, iga ’ikä’, igäińe, igälline ’ikuinen, iankaikkinen’
vepsäiga ’ikä’, igahīńe, igihīńe ’ikivanha’
vatjaitšä, (vatjan Kukkosin murre) ikä ’sama merkitys’
viroiga (g. ea) ’sama merkitys’, igane, igaline, eane, ealine ’ikäinen’, eakas ’iäkäs, vanha’, iialgi ’koskaan, milloinkaan, ikänä, ikinä’
liiviigā ’ikä, elinaika’, igāli ’ikäinen’

(suomi → luulajansaame ihkēnis: kuhti i. ’kuka tahansa’, pohjoissaame ikkenâssii: gī i. ’sama merkitys’; kantasuomi → saame âkke ’ikä, elinaika, pitkä aika’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamejâkke ’vuosi’
ersämordvaersämordva ije ’sama merkitys’
marii, ij ’sama merkitys’, iäš, ijaš ’vuotias’
unkariév ’vuosi’, éves ’‑vuotinen, ‑vuotias’.

3murkku3 – muurahainen

Alkuperä
Lyhentymä
Sanakirjassa
Käsitellään sanan muurahainen yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro

Lyhentymä sanasta muurahainen.

Lainalähde: mahdollisesti ← germaaninen *mūra- (katso myös mauriainen ja myyriäinen).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmūrahain
karjalamuurahaine
lyydimūrahaińe
vepsämurahaińe, murhaińe, murhāńe
viromurt. murelane, mureline, murulane ’muurahainen’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

6 521 esiintymää · 2.5 / milj.

Suomi24
3.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.0
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: murkku 31 % · murkut 25 % · murkkuja 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-urkːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Murkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murkku