män­tä­kir­nu

substantiivi/ˈmæntæˌkirnu/
Jaa

Yhdyssana: mäntä + kirnu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. pystyasentoinen voikirnu, jota käytetään mäntää liikuttamalla

Esimerkkilauseet

Muori istui karsinaloukossa ja kirnusi vanhalla mäntäkirnullaan.
— Kyösti Wilkuna, Kun kansa nousee
Voita kirnuttiin pitkällä mäntäkirnulla, jonka korvaan oli useasti leikattu viisikanta varjelemaan kirnua kateensilmiltä.
— Samuli Paulaharju, Kainuun mailta
Voita valmistettiin 1800 -luvulle saakka yksinomaan pystyllä mäntäkirnulla, mutta vähitellen otettiin käyttöön myös pyöritettäviä kirnuja, joiden avulla saatiin vähemmällä työllä runsaammin voita.
— Wikipedia: Kempeleen-Salon osuusmeijeri

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimäntäkirnu
Genetiivimäntäkirnun
Partitiivimäntäkirnua
Essiivimäntäkirnuna
Translatiivimäntäkirnuksi
Inessiivimäntäkirnussa
Elatiivimäntäkirnusta
Illatiivimäntäkirnuun
Adessiivimäntäkirnulla
Ablatiivimäntäkirnulta
Allatiivimäntäkirnulle
Abessiivimäntäkirnutta

Riimit

-irnu

Kaikki riimit

Lähteet