- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
- suomikirnu
- skandinaavinenvertaa muinaisruotsi, muinaisnorja, nykynorja kirna, muinaisnorja kjarne, nykytanska kærne, nykyruotsi kärna, kerna, keskialasaksa kirne, kerne jne. ’kirnu’ (viron sanat ehkä ← keskialasaksa, kuten myös liivi kǟrna ’kirnumainen puuastia’, liettua kernà ’kirnu’)
Kaiketi suomi → pohjoissaame girˈdnu, ‑o, inarinsaame kirno, kirnu ’kirnu’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kirnu ’voikirnu’ |
|---|---|
| karjala | kirnu, kirna (uud., harv.) ’kirnu’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) voikirnu ’kirnu’ |
| viro | kirn (g. ‑u), kern ’kirnun muotoinen astia’ |