naa­mal­leen

adverbi/ˈnɑːmɑlːeːn/
Jaa

Johdettu sanasta: naama

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kasvoilleen tai suulleen (esim. kaatumisesta puhuttaessa)

Esimerkkilauseet

Miesparka sai punaiset naarmut naamalleen ja hölmistyi niin pahanpäiväisesti, ettei hyvään aikaan osannut muuta kuin ihmetellä.
— Simo Eronen, Orjavallan perintö
Hänen punaiselle naamalleen näytti ihan olennoituneen urakoitsijain perustyyppi: häikäilemätön ja ahnas peto, joka ei valikoi keinoja saalista tavottaessaan.
— Simo Eronen, Aunuksen helmi
Hän yritti hypätä pyörällä Jamien pienen punaisen kärryn yli, mutta ei onnistunut ja kaatui naamalleen asfaltille.
— Wikipedia: Myytinmurtajat