Merkitys
(käännetty englannista)- 1.henkilö, joka huijaa, petkuttaa tai jekuttaa muita
Esimerkkilauseet
»Vai minut olisit viekastellut Mantaa puhuttelemaan... Et ole sinä, vanha Janne, minun narraajani... Ei saanut Horsluntikaan minua narratuksi, ja hukkaan meni Aaseffinkin yritys...»
— "Niin riuvun alitse silloin pujottaudun", — vastasi suuri kiusaaja, selittäen: "Kuuluisalla viisaudella on aina ollut tämä tunnusmerkki: Se antaa hullun häntä narrinansa pitää ja sillä aikaa tekee narraajastaan sen puuhailuiden kautta aika narrin... Kai on myös tässä maassa viisaitakin, siis niitä, joilla on ikää hartioillaan?... Tietysti nuoret ovat viisautta täynnä siihen asti, kun huomaavat jo että raukat ovat harteillaan tyhjää leijaa kanneksineet... Viisaus on aina pitkän ijän lahja..."
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | narraaja |
| Genetiivi | narraajan |
| Partitiivi | narraajaa |
| Essiivi | narraajana |
| Translatiivi | narraajaksi |
| Inessiivi | narraajassa |
| Elatiivi | narraajasta |
| Illatiivi | narraajaan |
| Adessiivi | narraajalla |
| Ablatiivi | narraajalta |
| Allatiivi | narraajalle |
| Abessiivi | narraajatta |
Riimit
-ɑrːɑːjɑ
Kaikki riimit