nart­ta

substantiivi/ˈnɑrtːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

nart-ta (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. useiden pohjoisten euraasialaisten kansojen käyttämä kevyt reki

Esimerkkilauseet

Tavallinen samojedilainen nartta on koivusta tehty paitsi jalaksia, jotka ovat kuusesta.
— Kai Donner, Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911-1913 ja 1914
Nartta eli sani on kevytrakenteinen, Euraasian pohjoisten kansojen, muun muassa komien, ei kuitenkaan saamelaisten, käyttämä koira - ja pororeki.
— Wikipedia: Nartta

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (venäjä: nárta)
Vanhin tieto
1901
Levinneisyys
ei murt.
  1. suominartta
  2. venäjänárta ’koira- tai pororeki; metsästäjän vetoahkio; koiranelivaljakko’→ kildininsaame nort ’nartta’

Kirj. laina.

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrtːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nartta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nartta