kart­ta

substantiivi/ˈkɑrtːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kart-ta (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 2 465. yleisin sana

Merkitykset

  1. mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirros, jossa esitetään jotain tiettyä maantieteellistä aluetta ja sen keskinäisiä sijaintejaKartta on monien mielestä suunnistamisen tärkein apuväline.
  2. karstaEnnen kartat olivat kovassa käytössä ja kartattiin ahkerasti, jotta saatiin tehdä kartta- eli raasilankaa
  3. yksikön partitiivi sanasta karsi

Esimerkkilauseet

"Merci", kiitti O'Brien, pistäen nenäliinan, jonka sisällä oli kartta, taskuunsa, voici à boire, mon ami".
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Ja lopetettuaan kiroilemisensa, heitti hän lattialle paperin, jonka minä tunsin samaksi kartaksi, kuin olin löytänyt Billy Bonesin arkusta ja ihmettelin suuresti, miksi tohtori oli sen antanut Silverille.
— Robert Louis Stevenson, Merirosvon testamentti
Kartantekijät tyytyivät useimmiten käyttämään vanhoja karttoja lähteinään, jolloin järven koko, muoto, nimi ja asutuksen kohteet saattoivat siirtyä seuraaviin karttoihin virheellisinä.
— Wikipedia: Saimaa

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kartta lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kaupunki - ja kunnallispiirien keskusten sijainti on esitetty oheisessa kartassa.
— Wikipedia: Kaliningradin alue
Hän muun muassa laati kalentereita ja piirsi karttoja, joita hän myi eteenpäin.
— Wikipedia: Leonhard Euler
Kylät Numero kylännimen jäljessä tarkoittaa kylän sijaintia Lapinjärven kartalla.
— Wikipedia: Lapinjärvi
Meidät pantiin heti maantieteellisiä karttoja piirtämään.
— Eino Leino, Kootut teokset XV

Etymologia

1kartta1 – maantieteellinen piirros; käsikirjoitus, konsepti (esim. saarnan)

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: karta)
Vanhin tieto
1732
Levinneisyys
murt. hajat.
  1. suomikartta
  2. nykyruotsikarta ’kartta, ‑paperi, luettelo’

nykysaksa Karte, ranska carte ← latina charta ’paperi’ ← kreikka khártēs ’papyruslehti; kirjoitus’

(suomi → karjala kartta ’(maa)kartta’)

Samaa juurta olevia sanoja

2kartta2 – villan muokkaukseen käytetty piikikäs lauta(pari), karsta

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: karda)
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
Länsi-Uusimaa Etelä-Häme savolaismurteet Pohjois-Suomi
Vastineita
karjala, lyydi
  1. suomikartta
  2. nykyruotsikarda ’(s.) karsta; (v.) karstata’
  3. keskialasaksakarde ’karsta; ohdake’, muinaisyläsaksa karda, karta
  4. keskilatinacardus ’ohdake’

pohjoissaame (Friis) gartta (inarinsaame koltansaame) joko ← suomi tai (osittain) ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakartta ’karsta’, kartata, kartita, karttie ’karstata’
lyydikart(te̮) ’karsta’, kartita (prs. kartitšen) ’karstata’

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • map
  • chart

Esiintymistiheys

99 691 esiintymää · 38.0 / milj.

Suomi24
34.5
Sanomalehdet
40.5
Aikakauslehdet
64.4
Wikipedia
69.2
Reddit
43.3
Tekstitykset
48.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kartta 19 % · karttaa 13 % · kartan 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrtːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kartta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kartta