nas­tu­ra

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kovettuma, pahkura (esim. langassa tai utaressa); näppylä; napero

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan nasta yhteydessä
Vastineita
karjala, viro
  1. suominasta
  2. skandinaavinenvertaa muinaisgotlanti nast ’solki, hakanen’, nykynorja neste ’solki, kiinnitysneula’, anglosaksi nestila ’side’, muinaisyläsaksa nestilo, nestila ’köysi, nuora, side; ripa, kahva; solki, hakanen’

pohjoissaame nasˈte ’tähti; täplä, laikku (eläimessä, et. otsassa); nelikulmainen hopeakoriste vyössä’ saattaa viime main. merk:n osalta liittyä tähän, mutta kuuluu vastineineen muuten sanan tähne (katso tähti) yhteyteen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(harv.; ← suomi) nasta ’nauhakengän sirkka; metallinen koriste valjaissa’
vironaast, (murt.) nast ’pieni metallilevy, lyöte, helake; nystyrä, kyhmy’, nastik ’tarhakäärme’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nastura. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nastura