1nasta1 – terävä ja leveäkantainen lyhyt piikki; kohouma, nappula; näppylä; solki; kengän nauhareiän metallireunus; remmin tai vyön pään paikallaan pitävä nahkasilmukka; koristenappi, hela (esim. valjaissa)
- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, viro
- suominasta
- skandinaavinenvertaa muinaisgotlanti nast ’solki, hakanen’, nykynorja neste ’solki, kiinnitysneula’, anglosaksi nestila ’side’, muinaisyläsaksa nestilo, nestila ’köysi, nuora, side; ripa, kahva; solki, hakanen’
pohjoissaame nasˈte ’tähti; täplä, laikku (eläimessä, et. otsassa); nelikulmainen hopeakoriste vyössä’ saattaa viime main. merk:n osalta liittyä tähän, mutta kuuluu vastineineen muuten sanan tähne (katso tähti) yhteyteen.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | (harv.; ← suomi) nasta ’nauhakengän sirkka; metallinen koriste valjaissa’ |
|---|---|
| viro | naast, (murt.) nast ’pieni metallilevy, lyöte, helake; nystyrä, kyhmy’, nastik ’tarhakäärme’ |