nau­ra­mi­nen

substantiivi/ˈnɑu̯rɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: nauraa

Merkitys

  1. (fysiologia) nauru, yleensä myönteisten tuntemusten refleksinen ilmaus

Synonyymit

Etymologia

nauraa + johdin -minen

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

— Niin, sanoi Sigrid, — kyllähän Liina saisi olla meillä... pienestä maksusta... mutta siitä tulisi kai sellainen nauraminen Vohlströmin kanssa, ettei sitä jaksaisi katsella.
Maila Talvio, Elämän kasvot
Tyhjän nauraminen on tyhmää!
Urho Karhumäki, Testamentti
Naurun voi aloittaa menetelmän kannattajien mukaan "tietoisesti", jolloin elimistö seuraa perässä ja nauraminen muuttuu pian "aidoksi".
Wikipedia: Naurujooga

Englanninkieliset vastineet

  • laughter
  • laugh

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinauraminen
Genetiivinauramisen
Partitiivinauramista
Essiivinauramisena
Translatiivinauramiseksi
Inessiivinauramisessa
Elatiivinauramisesta
Illatiivinauramiseen
Adessiivinauramisella
Ablatiivinauramiselta
Allatiivinauramiselle
Abessiivinauramisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet