nau­ra­mi­nen

substantiivi/ˈnɑu̯rɑminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

nau-ra-mi-nen (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: nauraa

Merkitys

  1. (fysiologia) nauru, yleensä myönteisten tuntemusten refleksinen ilmaus

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Ei suinkaan!" huudahti Bräsig ja nauroi sydämensä pohjasta, "mitä hauskaa se kai olisi, piru sitä hauskana pitäköön, kelvoton kepponen on se; mutta minä en voi sille mitään, minun on sille nauraminen".
— Fritz Reuter, Maamiesajoiltani
Halikon muori palkittiin runsaasti ja hän lähti kotiin arkkipiispan talosta varsin hyvillä mielin, sillä piispatar vakuutti hänelle, että juuri tuo ihmepussi oli niin äkisti piispan parantanut, ja että nauraminen oli ainoastaan paranemisen merkkejä.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
Tärkeitä ovat myös oikeanlainen nauraminen, käveleminen, laulu ja soitto, sekä runouden tuntemus, tanssi ja seuraleikit.
— Wikipedia: Rakastamisen taito

Etymologia

nauraa + johdin -minen

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • laughter
  • laugh

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: nauraminen 40 % · nauramista 33 % · nauramisesta 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nauraminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nauraminen