nau­ra­mi­nen

substantiivi/ˈnɑu̯rɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: nauraa

Merkitys

  1. (fysiologia) nauru, yleensä myönteisten tuntemusten refleksinen ilmaus

Synonyymit

Etymologia

nauraa + johdin -minen

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

— Niin, sanoi Sigrid, — kyllähän Liina saisi olla meillä... pienestä maksusta... mutta siitä tulisi kai sellainen nauraminen Vohlströmin kanssa, ettei sitä jaksaisi katsella.
— Maila Talvio, Elämän kasvot
Tyhjän nauraminen on tyhmää!
— Urho Karhumäki, Testamentti
Naurun voi aloittaa menetelmän kannattajien mukaan "tietoisesti", jolloin elimistö seuraa perässä ja nauraminen muuttuu pian "aidoksi".
— Wikipedia: Naurujooga

Englanninkieliset vastineet

  • laughter
  • laugh

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinauraminen
Genetiivinauramisen
Partitiivinauramista
Essiivinauramisena
Translatiivinauramiseksi
Inessiivinauramisessa
Elatiivinauramisesta
Illatiivinauramiseen
Adessiivinauramisella
Ablatiivinauramiselta
Allatiivinauramiselle
Abessiivinauramisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet