nau­rat­ta­mi­nen

substantiivi/ˈnɑu̯rɑtːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: naurattaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä naurattaa

Etymologia

naurattaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Jäykkäluontoisten juhlallisten espanjalaisten kanssa seurusteleminen ja heitä naurattaminen miellytti häntä vähemmin kuin että hän omassa kotimaassaan viettäisi iloista elämää ja antaisi vilkkaiden seurustelutoverien huvittaa itseään.
— Georg Ebers, Sana
"Viisaimmat ja parhaatkin ihmisistä — ei, vaan ihmisten viisaimmat ja parhaat teot saattavat joutua naurettaviksi, kun niitä pääsee ivailemaan henkilö, jonka suurimpana mielihaluna on toisten naurattaminen."
— Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinaurattaminen
Genetiivinaurattamisen
Partitiivinaurattamista
Essiivinaurattamisena
Translatiivinaurattamiseksi
Inessiivinaurattamisessa
Elatiivinaurattamisesta
Illatiivinaurattamiseen
Adessiivinaurattamisella
Ablatiivinaurattamiselta
Allatiivinaurattamiselle
Abessiivinaurattamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet