ni­mel­lis­kul­ku­suun­ta

substantiivi/ˈnimelːisˌkulkuˌsuːntɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ni-mel-lis-kul-ku-suun-ta (7 tavua) · 19 kirjainta

sisältää sanat: nimi + kulku + suunta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. väylän viitoitussuunta, jonka mukaisesti viitoitus on asetettu siten, että vihreät merkit ovat aluksen oikealla puolella tähän suuntaan kuljettaessa

Esimerkkilauseet

Viitoitusjärjestelmään kuuluvia merkkejä ovat kompassin käyttöön perustuvat, pääilmansuuntien mukaan nimetyt kardinaalimerkit ja väylän vasenta tai oikeaa reunaa nimelliskulkusuunnan mukaan osoittavat lateraalimerkit sekä karimerkki, turvavesimerkki ja erikoismerkki.
— Wikipedia: Merimerkki
Nimensä mukaisesti ne osoittavat väylän sijainnin nimelliskulkusuuntaan katsottuna.
— Wikipedia: Viitoitusjärjestelmä
Sektoriloistot näyttävät väylän oikean suunnan valkoisella valolla; jos loistoa kohti ajettaessa valo muuttuu punaiseksi, alus on väylästä vasemmalla ja jos vihreäksi niin oikealla; päinvastaiseen suuntaan ajettaessa värit ovat toisin päin; nämä valosektorit on merkitty karttaan josta myös näkee mikä on väylän nimelliskulkusuunta: mereltä satamaa tai latvavesiä kohti, Suomenlahdella lännestä itään ja Pohjanlahdella etelästä pohjoiseen.
— Wikipedia: Valotunnus (merenkulku)

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːntɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nimelliskulkusuunta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nimelliskulkusuunta