nimelliskulkusuunta
substantiivi/ˈnimelːisˌkulkuˌsuːntɑ/ni-mel-lis-kul-ku-suun-ta (7 tavua) · 19 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- väylän viitoitussuunta, jonka mukaisesti viitoitus on asetettu siten, että vihreät merkit ovat aluksen oikealla puolella tähän suuntaan kuljettaessa
Esimerkkilauseet
Viitoitusjärjestelmään kuuluvia merkkejä ovat kompassin käyttöön perustuvat, pääilmansuuntien mukaan nimetyt kardinaalimerkit ja väylän vasenta tai oikeaa reunaa nimelliskulkusuunnan mukaan osoittavat lateraalimerkit sekä karimerkki, turvavesimerkki ja erikoismerkki.Nimensä mukaisesti ne osoittavat väylän sijainnin nimelliskulkusuuntaan katsottuna.Sektoriloistot näyttävät väylän oikean suunnan valkoisella valolla; jos loistoa kohti ajettaessa valo muuttuu punaiseksi, alus on väylästä vasemmalla ja jos vihreäksi niin oikealla; päinvastaiseen suuntaan ajettaessa värit ovat toisin päin; nämä valosektorit on merkitty karttaan josta myös näkee mikä on väylän nimelliskulkusuunta: mereltä satamaa tai latvavesiä kohti, Suomenlahdella lännestä itään ja Pohjanlahdella etelästä pohjoiseen.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uːntɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Nimelliskulkusuunta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nimelliskulkusuunta