noi

pronomini/ˈnoi̯/
Jaa
Viittaa artikkeliin

1 tavu · 3 kirjainta

Merkitys

  1. (puhekieltä)nuo

Esimerkkilauseet

Nouse maasta musta kukko, Kana rautainen kavehi, Kerallani keikkumahan, Kanssani karehtimahan, Katehia kaatamahan, (Noitia nukuttamahan), Katehilta silmä kaiva, Noi'ilta nenä repäise!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Jumala, hyvä Isä, armahtakoon sitäkin, joka noi sanat suustansa laski!
— Alexandre Dumas, Kertomus Wilhelmi Tellistä ja Sveitsinmaan vapauttamisesta
Monikon persoonapronomineista käytetään sellaisia muotoja kuin meitin, teitin, heitin, ja yleiskielen tuo - ja nuo -pronominien tilalla ovat toi ja noi.
— Wikipedia: Suomen murteet

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nuo yhteydessä
Vanhin tieto
Aeschillus Petraeus, 1649
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, saame, mordva, itämari
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennō, nū (taiv.-muotoja: nuita, nuil)
karjalanuo, nuot ’nuo’
vironood (g. nonde, partit. noid, ill. nondesse tai noisse jne.), murt. noo ’nuo’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamenuvt (~ nū, nu) ’noin’ (sisältää modaalipäätteen ‑vt ← *‑kta, vertaa suomi että, jotta)
mordvanonat ’nuo (M); toiset (E)’ (‑t on monikon tunnus)
itämariitämari nunə̑, nunə̑wlak ’nuo, ne’ (‑wlak on monikon tunnus)
–? selkuppi na ’tuo, se’.

Samaa juurta olevia sanoja

Riimit

-oi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Noi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/noi