nominilauseke
substantiivi/ˈnominiˌlɑu̯sekeˣ/no-mi-ni-lau-se-ke (6 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- lauseke, joka voi toimia verbin subjektina tai objektina
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Toisin kuin suomessa, sijapäätteet ja muut liitteet liitetään aina vain nominilausekkeen viimeiseen jäseneen, ja osan niistä voi yhtä hyvin tulkita partikkeleiksi tai muunlaisiksi postpositioiksi.Appositio (, "verrata", "asettaa vastakkain"), lisämäärite, on nimitys tyypillisesti nominilausekkeelle, joka on lauseessa toisen samana lauseenjäsenenä toimivan ja samaa tarkoittavan lausekkeen välittömässä yhteydessä.Nominilausekkeessa attribuutti seuraa pääjäsentä.Englanninkieliset vastineet
- nominal phrase
- noun phrase
- NP
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑuseke
Kaikki riimitaiheet:
luokat:
Lähteet
- Wiktionary (englanti)· CC BY-SA 4.0
- Princeton WordNet· WordNet-lisenssi
- FinnWordNet 2.0, Lindén et al. (2012)· CC BY 3.0
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Nominilauseke. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nominilauseke