nomini
substantiivi/ˈnomini/
Merkitys
- 1.(kielitiede)sana, joka taipuu sijamuodoissa sekä yksikössä ja monikossaSuomen kielen nomineja ovat adjektiivit, substantiivit, numeraalit ja pronominit.
Synonyymit
Etymologia
la, nomen, nimi, nōmen
Yhdyssanat ja johdokset
Johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.noun
- ruotsinomen
- saksaNomen (n)
- ranskanom (m)
- venäjäимя (n)
- esp.nombre (m)
- vironoomen, käändsõna
- italianome (m)
- norjanomen
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Siitä valmistui kuitenkin ainoasti ensimmäinen osa, Nominien synty ja taivutus, v. 1877. Samassa tarkoituksessa toimitti hän Kieletärtä eli "tutkimuksia, arvosteluja ja muistutuksia Suomen kirjallisuuden ja kielitieteen alalta", kaikkiaan seitsemän vihkoa, vv.
Hän antoi meidän kotona valmistaa nominien ja verbien pitkät taivutusluettelot.
Kielessä käytetään prepositioita postpositioiden sijaan, ja substantiivilauseen tyypillinen rakenne on nomini - genetiivi ( " talo isän "), adjektiivi - nomini ( " suuri talo "), numeraali - nomini tai demonstratiivi - nomini.
Englanninkieliset vastineet
- nominal
- noun
Esiintymistiheys
285 esiintymää, 0.1 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
1.9
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Nominatiivi | nomini |
| Genetiivi | nominin |
| Partitiivi | nominia |
| Essiivi | nominina |
| Translatiivi | nominiksi |
| Inessiivi | nominissa |
| Elatiivi | nominista |
| Illatiivi | nominiin |
| Adessiivi | nominilla |
| Ablatiivi | nominilta |
| Allatiivi | nominille |
| Abessiivi | nominitta |
Riimit
-omini
Kaikki riimit