- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan nomen ’nomini; nimi’.
no-mi-ni (3 tavua) · 6 kirjainta
Siitä valmistui kuitenkin ainoasti ensimmäinen osa, Nominien synty ja taivutus, v. 1877. Samassa tarkoituksessa toimitti hän Kieletärtä eli "tutkimuksia, arvosteluja ja muistutuksia Suomen kirjallisuuden ja kielitieteen alalta", kaikkiaan seitsemän vihkoa, vv.Ja kun hän oli noussut kelkasta, oli Jussa aivan varma siitä, ettei hän ollut kukaan muu kuin vanhan Nominin tytär Elna.Sen muoto -oppi on kuitenkin yksinkertaisempaa: sukua ei ole, eikä nomineilla ole sijoja, ainoa määräinen artikkeli on die, sekä monikkopääte - s on suhteellisen yleinen ja - e harvinainen.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan nomini lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Nominien taivutus Luku Suomen nomineilla on kaksi lukua: yksikkö ja monikko.Astevaihtelua esiintyy sekä nominien että verbien taivutuksessa ja myös johdosten muodostamisessa.Sillä Abel Ah Yo hallitsi neljän elävän kielen verbit, nominit, adjektiivit ja vertauskuvat.Abessiivia voidaan käyttää nomineja ja verbejä taivutettaessa.Lähtökohtana lähinnä latinan nomen ’nomini; nimi’.
285 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-omini
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Nomini. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nomini