nor­juus

substantiivi/ˈnorjuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: norja

Merkitys

(englanniksi)
  1. (dated)litheness

Esimerkkilauseet

Kauneus oli jo kadonnut tuosta naisesta, kasvot kuopistuneet, iho kellastunut ja koko vartalo menettänyt norjuutensa ja sulonsa; ainoastaan silmissä oli vielä loistoa ja kauneutta, mutta niiden kauneus poltti, niiden loisto oli kylmää.
— Eva Ljungberg, Sorretun voitto
Ja kun hän löysi hänet, niin "natkutti" hän vielä nuoren pojan norjuudella "muijansa" edessä "natkua", ja lauloi siihen kuuluvat sanatkin:
— Emanuel Törmälä, Olli Oivallinen eli Hyvä kaikkiin kelpaa

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinorjuus
Genetiivinorjuuden
Partitiivinorjuutta
Essiivinorjuutena
Translatiivinorjuudeksi
Inessiivinorjuudessa
Elatiivinorjuudesta
Illatiivinorjuuteen
Adessiivinorjuudella
Ablatiivinorjuudelta
Allatiivinorjuudelle
Abessiivinorjuudetta

Riimit

-orjuːs

Kaikki riimit

Lähteet