nöy­rä­nä

Matami Tvet sanoi jäähyväiset kuin haukka, kirkkoväärti kuin lammas, ja molemmat tallustivat tiehensä toinen sähisten, toinen nöyränä, molemmat suuttuneina ja samalla noloina.

Ja mökin iltahiljaisuudessa ja köyhyydessä häämötti ainoastaan Herran vanhurskaus, kuuro, armoton vanhurskaus, ja sen alle sortunut ylisti sitä hädässänsä alistuneena, nöyränä.

Jussi katkeroituu, mutta luonteeltaan nöyränä hän ei yritä potkia tutkainta vastaan vaan tunnustaa tosiasian ja tarttuu uudelleen työhön fyysisistä kivuistaan huolimatta.