ot­sa­har­ja

substantiivi/ˈotsɑˌhɑrjɑ/
Jaa

Yhdyssana: otsa + harja

Merkitys

(englanniksi)
  1. forelock (part of a horse's mane that lies on the forehead)

Esimerkkilauseet

Niinpian kuin musta oli saavutettavissa, tarttui hän lujasti sen otsaharjaan ja viilsi veitsellä sen toiseen korvaan.
— Prosper Mérimée, Columba
Kun ei mitkään tavallisista koru-ajokaluista olleet kyllin suuret sille, täytyi sen juosta lönkyttää työkaluissaan, ja kun vielä tuo tuuhea, uppiniskainen otsaharja aina oli sillä silmillä, niin se ei suinkaan näyttänyt kirkkohevosen näköiseltä.
— Björnstjerne Björnson, Rautatie ja hautuumaa ynnä muita kertomuksia
Pää Yläosa: korvat, niska, otsaharja.
— Wikipedia: Hevosen rakenne

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviotsaharja
Genetiiviotsaharjan
Partitiiviotsaharjaa
Essiiviotsaharjana
Translatiiviotsaharjaksi
Inessiiviotsaharjassa
Elatiiviotsaharjasta
Illatiiviotsaharjaan
Adessiiviotsaharjalla
Ablatiiviotsaharjalta
Allatiiviotsaharjalle
Abessiiviotsaharjatta

Riimit

-ɑrjɑ

Kaikki riimit

Lähteet