ou­dok­su­mi­nen

substantiivi/ˈou̯doksuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: oudoksua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä oudoksua

Etymologia

oudoksua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Matti oli kerrassaan toista maata, rehellinen ja vakava, ja siksi oudoksuminen syntyi aivan itsestään.
— Kaarlo Hemmo, Ilman vaan aikojaan

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivioudoksuminen
Genetiivioudoksumisen
Partitiivioudoksumista
Essiivioudoksumisena
Translatiivioudoksumiseksi
Inessiivioudoksumisessa
Elatiivioudoksumisesta
Illatiivioudoksumiseen
Adessiivioudoksumisella
Ablatiivioudoksumiselta
Allatiivioudoksumiselle
Abessiivioudoksumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet