ou­ta

substantiivi/ˈou̯tɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ou-ta (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

  1. (Lapissa) metsä

Esimerkkilauseet

Jos ois viekurit vielä, Jos ois tieturit tiellä, Pistäit piiloon, ja outa, Pistäit piiloon, ja outa.
— C. A. Gottlund, Otava Osa I
Ouniva — aavistava. Outa — metsä. Ovela — sukava, viekas Oveluus — kavaluus.
— Vergilius, Aeneidi
On arveltu sen olevan "oka" (keihään kärki, niemen terävähkön muodon takia) tai "ohto" (otso l. karhu, mihin viittaavat muut lähistön paikannimet, kuten esimerkiksi Otsolahti ja Karhusaari) tai saamelaisten "outa" (metsäinen, alava maa).
— Wikipedia: Otaniemi

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (pohjoissaame: vuowˈde)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin Peräpohja Länsipohja

Lähtökohta: ← pohjoissaame vuowˈde (uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’metsä(maa), salo’. — saame sanan vastineiksi on esitetty itähanti wont, etelähanti unt, pohjoishanti wǫnt ’metsä, erämaa’ (→ pohjoismansi ūnt ’sama merkitys’) | unkari vad ’villi’, vadász ’metsästäjä’.

Esiintymistiheys

124 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: outia 40 % · outiin 30 % · outa 28 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-outɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Outa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/outa