- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- Länsipohja Ruija
Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa nykyruotsi barn ’lapsi’; todennäköisesti eri-ikäisiä lainoja, joista a-vartaloinen pa(a)rna ehkä ← kantaskandinaavi *barna- (tästä myös → saame barˈdne ’poika, lapsi, nuorukainen’). suomi sanassa on todennäköisesti vaikutusta main. saame sanasta, kun taas epävarmempaa on, onko siihen vaikuttanut myös venäjä páreń (g. párnja) ’nuorukainen’. — Näiden yhteyteen kuulunevat vielä suomi (paikoin kaakkoismurteet) parnikka, parnu(ska) ’pieni tai isomahainen lapsi tai vasikka’, parnis(koi)tua ’pulskistua, tulla isomahaiseksi’, jotka merkityksensä puolesta liittyvät myös s.v. paara1 mainittujen sanojen yhteyteen.
Samaa juurta olevia sanoja
- paarne
- paarniainen
- pa(a)rnikka
- parnake
- parni
- parnekset