paik­ku­lai­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. laikukas

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan paikka yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: todennäköisesti ← germaaninen *spaikā, vertaa nykyruotsi murt. (Gotlanti) spaik ’puun pilkka; pyörän puola’, anglosaksi spāca ’pyörän puola’, muinaisyläsaksa speihha ’sama merkitys’ Merkityksen kehitys olisi tällöin ’pilkka’ → ’erivärinen kohta, laikku’ → ’paikkatilkku; kohta’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpaikka ’kohta, tienoo; paikkatilkku’, paikata ’paikata’
karjalapaikka ’paikka’, käsipaikka ’pyyheliina’, paikata ’paikata’
lyydipaik(ke̮) ’paikka’, paikaine ’pieni liina’, paikata ’paikata’
vepsäpaik ’huivi; paikkatilkku; maastonkohta’, paikata ’paikata’
vatjapaikka ’kohta; vaatteen paikka’, paikas ’vanhanaikainen korkea naisten lakki’, paikata(g) ’paikata’
viropaik ’paikka, tienoo’, paigata ’paikata’, murt. (Wied) paigas ’eräs naisen päähine’, paigutada ’sijoittaa’
liivipāika ’paikka, kohta; talonpoikaistalo; paikkatilkku’, paiklimi ’epätasainen’, paikə ’paikata’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Paikkulainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/paikkulainen