pak­laus

Kaikkea tuon rikkaan pitääkin kotkotella, kun ei tiedä, mihin rahansa laittaisi ja aikansa kuluttaisi, ajatteli Kaisa itsekseen kun pikasilmäyksellä huomasi Annin paklaukset.

Se vanha yksikerroksinen puutalo oli kavunnut vuorentöyräälle ja nyt näytti siltä kuin se potisi lonkkatautia; se oli täplikäs kuin spitalitautinen, sillä kerran yritettiin sitä maalata, mutta työ pysähtyi paklaukseen; se näytti kaikin puolin raihnaiselta ja tuskin saattoi uskoa palovakuutusmerkkiä, joka seinässä ruostui, luvaten että joku Fenix voisi nousta sen tuhasta.