pa­lo­rak­ko

substantiivi/ˈpɑloˌrɑkːo/
Jaa

Yhdyssana: palo + rakko

Merkitys

  1. (fysiologia) toisen asteen palovammaan liittyvä valkuaisainepitoisen nesteen täyttämä rakkula iholla

Etymologia

palo + rakko

Käännökset

  • ruotsibrännblåsa
  • saksaBrandblase (f)

Esimerkkilauseet

Hän poimi jähmettyneen vahan palorakoista ja uikutti ja huojui.
— Verner von Heidenstam, Pyhän Birgitan vaellus
Ostjakki, jonka jalommat osat olivat lähtöpäivänä pahasti palaneet, ei ollut paljonkaan vammoistaan välittänyt, ja hänen palorakkonsa olivat ennen aikojaan menneet rikki.
— Kai Donner, Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911-1913 ja 1914

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipalorakko
Genetiivipalorakon
Partitiivipalorakkoa
Essiivipalorakkona
Translatiivipalorakoksi
Inessiivipalorakossa
Elatiivipalorakosta
Illatiivipalorakkoon
Adessiivipalorakolla
Ablatiivipalorakolta
Allatiivipalorakolle
Abessiivipalorakotta

Riimit

-ɑkːo

Kaikki riimit

Lähteet