pak­ko

substantiivi/ˈpɑkːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pak-ko (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 417. yleisin sana

Merkitys

  1. ehdoton, asianomaisen omaa tahtoa huomioonottamaton velvollisuus tai vaatimus, välttämättömyysSinun on pakko tehdä tämä.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Nouse maasta rautakukko, Kana rautainen kavaha, Syömähän tulen kipuja, Tulen lientä ryyppimähän, Paikoista palanehista, Vian tuiki tullehista, Jott' ei tuska päällä tunnu, Pakko ei syämehen paneite, Eikä vieriltä vihoa, Kovin kauvan karvastele!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Kyllikki kiven emuu, Kyllikillen kyllätköhön, anna mulle kiven avaimet, jotta pääsen kiv[en] sisähän kiven kivut tuntemahan, paaen pakot painamahan!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Alkoholismiin, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, pakko -oireiseen häiriöön, ahdistuneisuushäiriöön ja skitsofreniaan liittyy harmaiden aivosolujen katoa, joka aiheuttaa kognitiivisia ongelmia.
— Wikipedia: Psykiatria

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pakko lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Jälleen tunsi Helen, että Bossa oli jotakin välttämättömyyden pakosta johtuvaa.
— Zane Grey, Metsien mies
Hänen ei ole pakko turvautua parhaaseen ritariinsa tällaisissa pikku asioissa."
— John Erskine, Ritari Galahad
Sentähden pysyvät ne iäti nuorina, niinkuin kaikki sisäisen pakon kyvykäs työ.
— Ernst Lampén, Suomea ristiin rastiin
Mies oli vaiti ja tyytyi tähän olosuhteitten pakosta johtuvaan tuttavallisuuteen.
— Pentti Haanpää, Nykyaikaa

Etymologia

1pakko1 – velvoitus, välttämättömyys; kipu

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Samaa kantaa kuin pakahtua (katso tätä) ja ilmeisesti myös pakko2; vertaa myös pakata2.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpakko ’pakko’, pakollīn ’pakollinen’, pakottā ’särkeä, kivistää; pakottaa’
karjalapakko ’pakko, välttämättömyys; (loits.) pakotus, kivistys’, pakoittoa ’pakottaa, panna jku tekemään jtak; kivistää, särkeä’, pakoitus ’kivistys, särky’
lyydipakottada ’särkeä, pakottaa, kirveltää’
vepsäpakutada ’jomottaa’
vatja(vatjan Kukkosin murre) pakottā ’pakottaa, kivistää’
viropakitada ’jomottaa, pakottaa, ahdistaa’, pakitsus (Wied pakitus) ’jomotus, pakotus’, pakk (g. paki) ’paine, ahdinko, hätä (Wied); kiire’
liivipaḱ ’pakottaa syömään’.

suomi → pohjoissaame bakˈkum (inarinsaame) ’käsky’, koltansaame pakkă (turjansaame) ’pakotus, kipu; tauti (T)’, pȧkkă ’pakko’, luulajansaame pahkkit ’tyrkyttää’, inarinsaame pȧkkuđ, koltansaame pȧkkăd (kildininsaame turjansaame) ’käskeä’; äänt. vaikeuksista huolimatta tähän kuulunevat myös pohjoissaame bagˈgo (inarinsaame) ’pakko’, bagˈgit ’pakottaa’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi pakko ’pakko’, pakost, pakus ’pakosta’.

Samaa juurta olevia sanoja

2pakko2 – pökkelö, laho aidaksen pätkä, pölkky; kiila, suude

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa savolaismurteet
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

Lainalähde: Sana voi pohjimmiltaan olla germaanista alkuperää (*spaka-, *spakō, vertaa keskihollanti spāke, spaecke ’tanko, paalu; pölkky’, hollanti spaak ’pinna, vääntötappi’, keskialasaksa spāke ’pinna’, muinaisyläsaksa spahha, spahho ’risu, risukimppu’), mutta omapohjainen onomat. lähtökohta lienee yhtä mahdollinen, vertaa pako2.

Jos sanan alkumerk. on ’lohko, (kuivuuttaan) haljennut puu’, se kuuluu yhteen s.v. pakahtua ja pakko1 main. sanojen kanssa. Yhtymäkohtia on myös pakata2 sanaan (merk:t ’kiila, suude’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpakko ’pölkky’
vatjapakko ’sama merkitys’
viropakk (g. paku) ’pölkky, pölli; (Wied myös) jalkapuu; kynnys; pölkyn varassa oleva keräyslipas; (viP) reen poikkipuu’ (tästä mahdollisesti → suomi pakko, pakka (Etelä-Suomi kaakkoismurteet) ’reen jalaksia yhdistävä puu, poikki-, tukipuu’).

Samaa kantaa kuin pakahtua (katso tätä) ja ilmeisesti myös pakko2; vertaa myös pakata2.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpakko ’pakko’, pakollīn ’pakollinen’, pakottā ’särkeä, kivistää; pakottaa’
karjalapakko ’pakko, välttämättömyys; (loits.) pakotus, kivistys’, pakoittoa ’pakottaa, panna jku tekemään jtak; kivistää, särkeä’, pakoitus ’kivistys, särky’
lyydipakottada ’särkeä, pakottaa, kirveltää’
vepsäpakutada ’jomottaa’
vatja(vatjan Kukkosin murre) pakottā ’pakottaa, kivistää’
viropakitada ’jomottaa, pakottaa, ahdistaa’, pakitsus (Wied pakitus) ’jomotus, pakotus’, pakk (g. paki) ’paine, ahdinko, hätä (Wied); kiire’
liivipaḱ ’pakottaa syömään’.

suomi → pohjoissaame bakˈkum (inarinsaame) ’käsky’, koltansaame pakkă (turjansaame) ’pakotus, kipu; tauti (T)’, pȧkkă ’pakko’, luulajansaame pahkkit ’tyrkyttää’, inarinsaame pȧkkuđ, koltansaame pȧkkăd (kildininsaame turjansaame) ’käskeä’; äänt. vaikeuksista huolimatta tähän kuulunevat myös pohjoissaame bagˈgo (inarinsaame) ’pakko’, bagˈgit ’pakottaa’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi pakko ’pakko’, pakost, pakus ’pakosta’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • compulsion
  • terror
  • duress
  • necessity
  • insistence

Esiintymistiheys

747 834 esiintymää · 284.9 / milj.

Suomi24
315.2
Sanomalehdet
85.8
Aikakauslehdet
71.9
Wikipedia
24.0
Reddit
381.6
Tekstitykset
250.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: pakko 89 % · pakosta 3 % · pakolla 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑkːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pakko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pakko