par­ran­tyn­kä

"Näkymättömänä, vaan kuitenkin aina saapuvilla, niinkuin hiljaisena hyvänä haltijattarena kodissa, — eikö se ole parasta, mitä voi naisesta sanoa?" sanoi vouti kohteliaasti Thinkalle, sitoi vyön turkkinsa ympäri ja meni reen luo ja sulaa lempeä hohti hänen kasvoistansa; niiden alapuolta himmensi vaan harmahtava parrantynkä, kun ei aamulla ollut ehtinyt sitä ajaa.

Sitä paitsi hän näytti niin hassunkuriselta seistessään siinä pitkiä parrantynkiänsä kihnuttamassa, että minä olin nauruun menehtyä.