pauhaajasubstantiivi
Johdettu sanasta: pauhata
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.puhuja, jolla on poikkeuksellisen kova ääni
Liittyvät sanat
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
18: 420, 45: 14) esiintyy Ukon kertosanana Pernanne, jota on selitetty merkitsevän paukkujaa eli pauhaajaa.
Mutta pauhaajoilla, ketä lienevätkin olleet, oli tulisoihdut kädessä ja näiden valo sattui Olivier'iin, jonka puku paitsi sitä, vaalean värillisyytensä vuoksi, oli sitä näkyvämpi.