pau­haa­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: pauhata

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. puhuja, jolla on poikkeuksellisen kova ääni

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

18: 420, 45: 14) esiintyy Ukon kertosanana Pernanne, jota on selitetty merkitsevän paukkujaa eli pauhaajaa.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Mutta pauhaajoilla, ketä lienevätkin olleet, oli tulisoihdut kädessä ja näiden valo sattui Olivier'iin, jonka puku paitsi sitä, vaalean värillisyytensä vuoksi, oli sitä näkyvämpi.
— Walter Scott, Perth'in kaupungin kaunotar

Englanninkieliset vastineet

  • stentor
aiheet:
luokat:

Lähteet