pau­haa­mi­nen

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: pauhata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä pauhata

Etymologia

pauhata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Mitään muuta ei kuulunut kuin tuo lakkaamaton pauhaaminen kohisevasta koskesta, ja viholliset toisella rannalla pitivät edelleen syvää äänettömyyttä.
— James Fenimore Cooper, Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisillä rajoilla
Koskenkaan pauhaaminen ei painostanut, vaan päinvastoin elähdytti mieltäni.
— Alfred Emil Ingman, Latvasaaren kuninkaan hovilinna