peh­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. laho puu, lahous, puun puru; heinän loput

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pehku yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Samaa deskr. alkuperää kuin pehko ja pehu, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpehku ’pehku, rikotut oljet’
karjalapehku (tavallisesti mon. pehkut) ’sama merkitys’, pehko ’(a.) laho, mädäntynyt; (s.) laho, mädäntynyt puu tai kanto’, pehkovuo ’lahota, mädätä; mennä pehkuksi’
lyydipehk (mon. pehod) ’lahonnut koivu’
vepsäpehk (mon. pehkod) ’lahopuu’
vatjape̮hku ’pehku’, (Must) pehessü- ’lahota’
viropõhk (g. põhu) ’puidut oljet, pehku(t), pahna(t); rehu; ruumenet, roskat’, pehkida, pehastada ’mädäntyä (kosteuden takia)’
liivipē̮ʾkt ’hieno tomu (puinnin jälkeen)’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pehka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pehka