- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: spjälk)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pelkki yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. spjälk ’säle, lasta, liiste; leipälapio’, vertaa varhaisempi uusruotsi spielkar ’säleet, lastat’, nykyruotsi spjälka ’halkoa, lohkoa (säleiksi)’, nykynorja spjelk ’säle, lasta; (murt.) tiuhtavarpa’, muinaisnorja spjalk, spelka ’säle, lasta’ ← germaaninen *spelkō-, vertaa anglosaksi spelc ’katkenneen jalan sitomiseen käytettävä lasta’. — suomi → pohjoissaame belˈkit (inarinsaame koltansaame) ’veistää hirttä’.