pelk­ka

substantiivi/ˈpelkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pelk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. (sahateollisuus) vajaasärmäinen ja kuoripintainen tukista saatu sahatavara, joka jää sahattaessa jäljelle, kun tukin pyöreät reunat poistetaan sahaamalla siitä pintalaudat kahdelta syrjältä kerrallaan nk. pelkkaamisessa; usein käytetty pärekatoissa alapuolelta tukevana vesikaton ruodelautana
  2. (keittiö, murteellinen) leipälapio

Esimerkkilauseet

"Äärettömiä arvoja"... Johnston tuijotti eteensä ja pudisti päätään, — "mitä me tiedämme?... Täällä vaellan, ja jok'ainoa askeleeni, — kaikki mitä teen, pieninkin liike, kaikki — puolihämärä aatekin, — vaikuttaa ikuisia seurauksia, — syiden ja seurausten ääretön sarja... En voi itselleni leikata kävelykeppiä kaatamatta ehkä puuta, josta olisi tullut pelkka temppeliin"...
— Jonas Lie, Pahuuden voimia
Ylihärmän Luomanperälle painelee ukko Lapualta ja tekee Unkurin uudismökin, Alahärmän Huhtamäkeen astelee Kuurilaanen ruveten talon tekoon, ja itämetsiin Jepuan rajoille mennä köpöttelee Pelkka-Jussi antaen alun Pelkkalan peräkylälle.
— Samuli Paulaharju, Härmän aukeilta
Sahahirsi on tukkipölkky, josta on sahaamalla poistettu kaksi sivua ja saatu näin aikaiseksi aihio, pelkka.
— Wikipedia: Hirsi

Etymologia

1pelkka1 – palkki, parru, kannatinpuu

Alkuperä
Lainasana (varhaisempi uusruotsi)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Pohjanmaa Pohjois-Savo Keski-Suomi ja Pohjois-Suomi

Lähtökohta: ← varhaisempi uusruotsi nykyruotsi bjälke, bjälka, muinaisruotsi biälke ’parru, palkki, hirsi’ ← kantaskandinaavi *belkan- ’sama merkitys’ — skandinaavinen → pohjoissaame bielˈka, bielˈkâ ’(seinään upotettu) palkki’. Katso myös palkki, pölkky.

Samaa juurta olevia sanoja

2pelkka2 – lyhytvartinen leipälapio; puulasta tms., jota käytetään esim. sekoitettaessa

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: spjälk)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan pelkki yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. spjälk ’säle, lasta, liiste; leipälapio’, vertaa varhaisempi uusruotsi spielkar ’säleet, lastat’, nykyruotsi spjälka ’halkoa, lohkoa (säleiksi)’, nykynorja spjelk ’säle, lasta; (murt.) tiuhtavarpa’, muinaisnorja spjalk, spelka ’säle, lasta’ ← germaaninen *spelkō-, vertaa anglosaksi spelc ’katkenneen jalan sitomiseen käytettävä lasta’. — suomi → pohjoissaame belˈkit (inarinsaame koltansaame) ’veistää hirttä’.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsibjälke

Esiintymistiheys

2 614 esiintymää · 1.0 / milj.

Suomi24
1.2
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.2
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: pelkka 51 % · pelkkaa 30 % · pelkan 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pelkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pelkka