pe­ri

erisnimi, substantiivi, verbi/ˈperi/
Jaa

Johdettu sanasta: periä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (persialainen kansanperinne)langenneista enkeleistä polveutuva yliluonnollinen olento, joka on erotettu paratiisista katumukseen asti

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Sattui niin, että hänen äitivainajansa sisar, Tyttö-Miina, kuoli kuin vahingossa, jossakin pirtinnurkassa, ja akan sukanvarresta löydettiin kaksisataa markkaa, jotka Kalle poika peri.
— Lauri Haarla, Halveksittu mies
Ja niinkuin virta, min tokeet raukee, nyt vapaana ryöpsähti suosion vuo, vapis marmoripylväät, kun kohisi tuo; hyvähuutojen meri, yli äyräitten vyöryvä, sankarin peri.
— Kössi Kaatra, Alhaisolauluja
Se jalostettiin 1800 -luvun lopulla kääpiösnautserista, yorkshirenterrieristä, mopsista ja apinapinseristä, joista viimeksi mainitulta se peri nykyisen värityksensä.
— Wikipedia: Griffon belge

Englanninkieliset vastineet

  • peri

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
NominatiiviPeri
GenetiiviPerin
PartitiiviPeriä
EssiiviPerinä
TranslatiiviPeriksi
InessiiviPerissä
ElatiiviPeristä
IllatiiviPeriin
AdessiiviPerillä
AblatiiviPeriltä
AllatiiviPerille
AbessiiviPerittä

Riimit

-eri

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet