perussointu
substantiivi/ˈperusˌsoi̯ntu/pe-rus-soin-tu (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
- (musiikki)sävelasteikon perussävelen varaan rakentuva sointu
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Tästä syystä hän stressasi niin paljon, että meni täysin lukkoon, eikä osannut enää soittaa edes kolmea perussointua peräkkäin.Tonaalisessa harmoniassa, jota kutsutaan myös funktionaaliseksi harmoniaksi, soinnut suhteutetaan sävellajin perussointuun.Italiassa ja Lontoossa Mozartin kohtaama galantti tyyli oli tuolloin kukoistuksessaan: musiikki oli mutkatonta, kevyttä, kadensseja oli runsaasti, rakenteet yksinkertaisia, muodot symmetristä, perussointuja (toonikaa, dominanttia ja subdominanttia) painotettiin vahvasti.Etymologia
perus- + sointu
Liittyvät sanat
Esiintymistiheys
182 esiintymää · 0.1 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ointu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Perussointu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/perussointu