pe­rä­keu­la

Hän tarttui onkeensa, pani siihen syötin, laski sen tuhdolle, nosti ankkurin takaisin veneeseen, työnsi veneen virralle ja istuutuen sitten peräkeulaan heitti siiman veteen.

Kun Argo-laiva kuuli hänen sanansa, alkoi se ikävöidä merelle; ja sen jokainen hirsi alkoi väristä ja hytkähdellä aina kokasta peräkeulaan asti, ja laiva hypähti teloille ja syöksi eteenpäin kuin uljas hevonen; ja urhot peittivät tien männynrungoilla, kunnes se syöksähti kohisevaan mereen.