pin­ni

substantiivi/ˈpinːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pin-ni (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. pieni hiussolki, jolla kampaus kiinnitetään
  2. mikropiirin tai muun elektroniikkakomponentin jalka tai liittimen piikki

Esimerkkilauseet

Kaikukohon sieltä nytkin jälkeen vuosisatojen Taru pinni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.
— tekijä Usea, Runovihkonen nuorisolle
Tervo esiintyy jo toverillisesti leveässä luontaisessa olennossaan eikä pinnistä itsestään ulos kulttuuri-ihmistä.
— K. A. Järvi, Harry
Tavallisimmissa kotelotyypeissä mikropiirien pinnien numerointi kulkee yläpuolelta katsottuna vastapäivään lähtien ykköspinnistä, joka on kotelossa olevan loven, kolon, ulkoneman tai väripisteen kohdalla oleva tai siitä vastapäivään katsottuna ensimmäinen.
— Wikipedia: Pinni

Etymologia

1pinni1 – puunaula; (pyörän) puola; (hius)neula; nuppineula

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: pinne)
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
Lounais-Suomi, paikoin Pohjanmaa Kaakkois-Suomi Savo
  1. suomipinni
  2. nykyruotsipinne ’puikko, tikku, piikki, pii; puunaula; puola’, muinaisnorja pinni ’puikko’, nykynorja pinne ’puikko, tikku, ohut keppi; puunaula’, saksa Pinne ’puunaula, nasta’→ viro pinn ’nasta, niitti’

2pinni2 – jännitys, pingotus (sahan terässä); sahan pingotinlaite; viikatteen terän (sitä jäykistävä) hamarapuoli ja siinä oleva paksunnos

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: pinna)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan pinnata yhteydessä

Lainalähde: ← nykyruotsi pinna ’kiinnittää puunauloilla tai tapeilla, pingottaa kenkänahka lestille; varustaa piikeillä tai puolilla’ s:sta pinne ’pinna, puola; puunaula’ (katso pinna1, pinni1; tässä main. pinni ’pingotus, jäykistys’ varmaankin lähinnä ← nykyruotsi pinning ’pingotus’ sikäli kuin se yleensä kuuluu tähän). suomen sanaan on semanttisesti vaikuttanut s.v. pingottaa main. sanue, johon se voi muutenkin osittain liittyä, vertaa kinnata, jolla samoin on yhtymäkohtia useisiin äänt. läheisiin sanoihin (muun muassa kinkeä ’kireä, tiukka’, katso näitä). — suomi pinna ’paininpuu’ on merk:n perusteella ilmeisesti pinnata v:n takaperoisjohdos (johon varmaankin on vaikuttanut pintta ’paininpuu; poikkipuu’, joka puolestaan lienee pinnata ja piitta sanojen kontam.); samalla tavoin lienee syntynyt kuv. pinna: p. kireällä tai tiukalla ’hermot kireällä’, pitkä p. ’kärsivällisyys, maltti, hyvät hermot’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Esiintymistiheys

3 394 esiintymää · 1.3 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
1.2
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

Yleisimmät: pinnistä 17 % · pinni 14 % · pinnit 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pinni. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pinni