pinna
substantiivi/ˈpinːɑ/pin-na (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 1 784. yleisin sana
Merkitykset
- pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
- jokin muu ohut poikkipuupinnasängyn pinnat
- (arkikieli)kärsivällisyysSiinä oli kyllä pinna kireällä.
- (arkikieli)piste (tuloksen yksikkönä)Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.
- (arkikieli)prosenttiSain tästä kymmenen pinnaa alennusta.
- (merenkulku)(arkikieltä)tanko, jolla käännellään peräsintä, peräsinkampi
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Tiedon tikkaita pinna pinnalta järki kiipee, Toimen ratasta kierto kierrolta aher pyörtää, Vallan voittoja heitto heitolta ahne arpoo: koska on yltänyt ylinkään tikka taivaita likemmäs, koska on pyörinyt vinhinkään ratas kehäänsä ulommas, koska on kilvannut uljainkaan uhka kuolemaa edemmäs?Rusonsa äsken ilta loi lumottuun laaksoon Mirkwood-Meren, ja järven heijastella soi puhtaana maan ja taivaan piirin: nous nuokkulatva-lehdot niin kristallihelmaan tyynen pinnaa, ja rannan kummut kuulsi siin' ylhäisin huipuin harmaan linnan, maailma uus kuin tuolla ois, parempi, kauniimp' aallon alla, miss' onni meit' ei jättää vois, ei pettää harhaan johtamalla.Erilaisia pinnoja ovat esimerkiksi elämänpinnat, maailmanpinnat, vuodenpinnat, retkipinnat ja lintuasemapinnat.Etymologia
1pinna1 – (pyörän, tikapuun) puola, ohut keppi; puunaula
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Vanhin tieto
- 1729
- Levinneisyys
- et. länsimurteet
Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. Suomi pinna ’puikko, puola; kenkänaula’, yleisk. pinne (josta suomi pinni1, katso tätä). — pohjoissaame murt. binˈna (luulajansaame) ’puikko’ ← skandinaavinen tai suomi.
2pinna2 – paininpuu
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: pinna)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pinnata yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi pinna ’kiinnittää puunauloilla tai tapeilla, pingottaa kenkänahka lestille; varustaa piikeillä tai puolilla’ s:sta pinne ’pinna, puola; puunaula’ (katso pinna1, pinni1; tässä main. pinni ’pingotus, jäykistys’ varmaankin lähinnä ← nykyruotsi pinning ’pingotus’ sikäli kuin se yleensä kuuluu tähän). suomi sanaan on semanttisesti vaikuttanut s.v. pingottaa main. sanue, johon se voi muutenkin osittain liittyä, vertaa kinnata, jolla samoin on yhtymäkohtia useisiin äänt. läheisiin sanoihin (muun muassa kinkeä ’kireä, tiukka’, katso näitä). — suomi pinna ’paininpuu’ on merk:n perusteella ilmeisesti pinnata v:n takaperoisjohdos (johon varmaankin on vaikuttanut pintta ’paininpuu; poikkipuu’, joka puolestaan lienee pinnata ja piitta sanojen kontam.); samalla tavoin lienee syntynyt kuv. pinna: p. kireällä tai tiukalla ’hermot kireällä’, pitkä p. ’kärsivällisyys, maltti, hyvät hermot’.
3pinna3 – piste (pelissä)
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: pinne)
- Slangissa
- 1930 lähtien
Helsingin slangissa
pinna ’piste (pelissä)’
← ruotsi (ark.) pinne ’(peli)piste’, sama sana kuin pinne ’puikko, tikku, (pyörän) puola’, josta myös → suomi pinna ’(ohut) tanko, puola; (kuv.) hermot’ ja pinni ’hiussolki; nuppineula’
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.wire spoke, spoke, pinna
Hierarkia
Yläkäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- rundle
- spoke
- wire spoke
- pinna
Esiintymistiheys
152 053 esiintymää · 57.9 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: pinnalla 20 % · pinnan 20 % · pinnalle 17 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-inːɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Pinna. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pinna