pin­na

substantiivi/ˈpinːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pin-na (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 1 784. yleisin sana

Merkitykset

  1. pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
  2. jokin muu ohut poikkipuupinnasängyn pinnat
  3. (arkikieli)kärsivällisyysSiinä oli kyllä pinna kireällä.
  4. (arkikieli)piste (tuloksen yksikkönä)Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.
  5. (arkikieli)prosenttiSain tästä kymmenen pinnaa alennusta.
  6. (merenkulku)(arkikieltä)tanko, jolla käännellään peräsintä, peräsinkampi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Tiedon tikkaita pinna pinnalta järki kiipee, Toimen ratasta kierto kierrolta aher pyörtää, Vallan voittoja heitto heitolta ahne arpoo: koska on yltänyt ylinkään tikka taivaita likemmäs, koska on pyörinyt vinhinkään ratas kehäänsä ulommas, koska on kilvannut uljainkaan uhka kuolemaa edemmäs?
— Volter Kilpi, Suljetuilla porteilla
Rusonsa äsken ilta loi lumottuun laaksoon Mirkwood-Meren, ja järven heijastella soi puhtaana maan ja taivaan piirin: nous nuokkulatva-lehdot niin kristallihelmaan tyynen pinnaa, ja rannan kummut kuulsi siin' ylhäisin huipuin harmaan linnan, maailma uus kuin tuolla ois, parempi, kauniimp' aallon alla, miss' onni meit' ei jättää vois, ei pettää harhaan johtamalla.
— Walter Scott, Waverley
Erilaisia pinnoja ovat esimerkiksi elämänpinnat, maailmanpinnat, vuodenpinnat, retkipinnat ja lintuasemapinnat.
— Wikipedia: Lintuharrastus

Etymologia

1pinna1 – (pyörän, tikapuun) puola, ohut keppi; puunaula

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Vanhin tieto
1729
Levinneisyys
et. länsimurteet

Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. Suomi pinna ’puikko, puola; kenkänaula’, yleisk. pinne (josta suomi pinni1, katso tätä). — pohjoissaame murt. binˈna (luulajansaame) ’puikko’ ← skandinaavinen tai suomi.

2pinna2 – paininpuu

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: pinna)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan pinnata yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi pinna ’kiinnittää puunauloilla tai tapeilla, pingottaa kenkänahka lestille; varustaa piikeillä tai puolilla’ s:sta pinne ’pinna, puola; puunaula’ (katso pinna1, pinni1; tässä main. pinni ’pingotus, jäykistys’ varmaankin lähinnä ← nykyruotsi pinning ’pingotus’ sikäli kuin se yleensä kuuluu tähän). suomi sanaan on semanttisesti vaikuttanut s.v. pingottaa main. sanue, johon se voi muutenkin osittain liittyä, vertaa kinnata, jolla samoin on yhtymäkohtia useisiin äänt. läheisiin sanoihin (muun muassa kinkeä ’kireä, tiukka’, katso näitä). — suomi pinna ’paininpuu’ on merk:n perusteella ilmeisesti pinnata v:n takaperoisjohdos (johon varmaankin on vaikuttanut pintta ’paininpuu; poikkipuu’, joka puolestaan lienee pinnata ja piitta sanojen kontam.); samalla tavoin lienee syntynyt kuv. pinna: p. kireällä tai tiukalla ’hermot kireällä’, pitkä p. ’kärsivällisyys, maltti, hyvät hermot’.

Samaa juurta olevia sanoja

3pinna3 – piste (pelissä)

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: pinne)
Slangissa
1930 lähtien

Helsingin slangissa

pinna ’piste (pelissä)’

← ruotsi (ark.) pinne ’(peli)piste’, sama sana kuin pinne ’puikko, tikku, (pyörän) puola’, josta myös → suomi pinna ’(ohut) tanko, puola; (kuv.) hermot’ ja pinni ’hiussolki; nuppineula’

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.wire spoke, spoke, pinna

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • rundle
  • spoke
  • wire spoke
  • pinna

Esiintymistiheys

152 053 esiintymää · 57.9 / milj.

Suomi24
61.1
Sanomalehdet
55.3
Aikakauslehdet
88.7
Wikipedia
46.6
Reddit
23.8
Tekstitykset
17.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: pinnalla 20 % · pinnan 20 % · pinnalle 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pinna. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pinna