- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä englannin pint ’eräs vetomitta’ ← ranskan pinte ’eräs vetomitta’, jonka alkuperä on epäselvä.
pint-ti (2 tavua) · 6 kirjainta
Sika vain silloin tällöin röhkäisi ja pintti edelleen lyhyillä lihavilla sorkillaan.Uudistunein toivein hän pintti vinhasti eteenpäin ja ryntäsi käytävän suusta isoon kehään, jonka valkoiset muurit kohosivat korkeina joka taholla — sileät, kohtisuorat muurit, joiden pinnassa ei ollut vähäisintäkään jalansijaa.Yhdysvalloissakin yksi gallona on kiinteitä aineita mitattaessa kahdeksasosa bushelia (pintti on bushelia).Lähtökohtana lähinnä englannin pint ’eräs vetomitta’ ← ranskan pinte ’eräs vetomitta’, jonka alkuperä on epäselvä.
59 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-intːi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Pintti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pintti