pipa
substantiivi/ˈpipɑ/pi-pa (2 tavua) · 4 kirjainta
Merkitykset
- (murre)pipo (kudottu päähine)
- kiinalainen luuttua muistuttava näppäilysoitin
Esimerkkilauseet
Pipa kuunteli hörölläkorvin saadakseen selville, oliko päällikkö kavaltanut meidät.Koska luulin puhujia noiksi henkilöiksi, jotka päällikkö oli luvannut lähettää tuomaan meille ruokaa ja juomaa, aioin heti kiivetä reiälle katsomaan, keitä ne olivat, mutta Pipa tarttui käsivarteeni ja ehkäisi aikeeni käskien meitä olemaan hiljaa ja kuuntelemaan.Pipa on viaton ja hyväsydäminen tyttö, joka haluaa jokaiselle pelkkää hyvää, mutta hän on myös pelkuri ja tavaton itkupilli.Etymologia
Esiintymistiheys
380 esiintymää · 0.1 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: pipoja 50 % · pipa 15 % · pipoista 10 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Pipa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pipa