pi­ä

substantiivi/ˈpiæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pi-ä (1 tavu) · 3 kirjainta

Merkitys

  1. (murteellinen)(monet savolaismurteet)(karjala)pää

Esimerkkilauseet

A. Ihminen haltiaton — piä luontosi luonasi, haltiasi harteillasi, onnesi [olallasi]!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
3-4): Piä pilfwis[ä] [kä]räjät, Sekehisa sälfwät neuwot.
— A. R. Niemi., Kaksi kansanrunokokoelmaa viime vuosisadalta ynnä Suru-runot suomalaiset
Esimerkiksi pitkät vokaalit ovat diftongiutuneet (moa ~ mua ' maa ', peä ~ piä ' pää '), ja konsonantit t, n, l, r ja s voivat liudentua eli ääntyä j:mäisinä: [ tulʲ ] ' tuli ', [ vesʲ ] ' vesi '.
— Wikipedia: Suomen murteet

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan piä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Saattoi samoille yötulille oravamiehen kanssa saapua hirveä Stallo, suuri metsän köriläs, heittäytyä nukkumaan ja sanoa: "Ei piä piukkuvaisia panna valkiihan!"
— Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

2 305 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: piälle 23 % · piästä 19 % · piä 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Piä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/piä