pontta
substantiivipont-ta (2 tavua) · 6 kirjainta
Johdettu sanasta: ponsi
Merkitys
- yksikön partitiivi sanasta ponsi
Etymologia
2pontta2 – toisiinsa liitettävien lautojen tms. toiseen reunaan tehty kieleke (koho eli ruode), toiseen vastaavasti tehty ura (varho); tällainen liitos
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: spont)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pontti yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi spont ’pontti’, sponta ’pontata’
. — Sanue tunnetaan myös muodossa puntti, puntata (paikoin häm- ja itämurteet) inkeroinen puntta ’laudan pontti’ ← nykyruotsi spunt, spunta (pohjoissaame bonˈtâ, bonˈti ’pontti’, bonˈtit ’pontata’, inarinsaame ponttȧđ ’sama merkitys’ ← suomi; pohjoissaame sponˈtâ ’pontti’, sponˈtit (inarinsaame) ’pontata’ ← nykynorja spunt-, spund-).
Samaa juurta olevia sanoja
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Pontta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pontta