pot­tun­sa

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: pottu

Merkitykset

  1. yksikön nominatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
  2. yksikön akkusatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
  3. yksikön genetiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
  4. monikon nominatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
  5. monikon akkusatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
  6. yksikön nominatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
  7. yksikön akkusatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
  8. yksikön genetiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
  9. monikon nominatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
  10. monikon akkusatiivin possessiivimuoto sanasta pottu, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa

Etymologia

sanasta pottu ja possessiivisuffiksista -nsa Luokka:Suomen substantiivien taivutusmuodot Luokka:Suomen kielen murteelliset ilmaukset

Esimerkkilauseet

Kustaa otti pottunsa ja kysyy jotta:
Jaakkoo Vaasan, Valiojutut II
Kesärannan Leuno vaimonsa kanssa oli jo parisen viikkoa ollut kalanpyydystyksellä, huolimatta siitä että toiset talot olivat pottunsa aivan vähäksi jo kuokkineet.
Salomo Pulkkinen, Tervanpolttajat