pou­nu

substantiivi/ˈpou̯nu/
Jaa

Merkitys

  1. havumetsävyöhykkeen pohjoisosien soilla tavattava verkkomaisesti haarainen turvevalli

Etymologia

saamelainen laina

Esimerkkilauseet

Kipparit pelosta kalpeina syytävät vettä pois, ja Pounu-Lassi seisoo perässä äkäisenä, nyrkki valmiina iskemään.
Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
Kahdeksia, yhdeksiä savuja siellä suitsuttavat samojen ukkojen jälkeläiset, Suijakset, Maraiset ja Marakatit — joku Piltto, Pounu ja Töyrä joukossa.
Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Pounikon lähikäsitteitä ovat jänne ja pounu.
Wikipedia: Pounikko

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipounu
Genetiivipounun
Partitiivipounua
Essiivipoununa
Translatiivipounuksi
Inessiivipounussa
Elatiivipounusta
Illatiivipounuun
Adessiivipounulla
Ablatiivipounulta
Allatiivipounulle
Abessiivipounutta

Riimit

-ounu

Kaikki riimit

Lähteet