pounusubstantiivi
/ˈpou̯nu/
Merkitys
- 1.havumetsävyöhykkeen pohjoisosien soilla tavattava verkkomaisesti haarainen turvevalli
Etymologia
saamelainen laina
Esimerkkilauseet
Kipparit pelosta kalpeina syytävät vettä pois, ja Pounu-Lassi seisoo perässä äkäisenä, nyrkki valmiina iskemään.
Kahdeksia, yhdeksiä savuja siellä suitsuttavat samojen ukkojen jälkeläiset, Suijakset, Maraiset ja Marakatit — joku Piltto, Pounu ja Töyrä joukossa.
Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Pounikon lähikäsitteitä ovat jänne ja pounu.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | pounu |
| Genetiivi | pounun |
| Partitiivi | pounua |
| Essiivi | poununa |
| Translatiivi | pounuksi |
| Inessiivi | pounussa |
| Elatiivi | pounusta |
| Illatiivi | pounuun |
| Adessiivi | pounulla |
| Ablatiivi | pounulta |
| Allatiivi | pounulle |
| Abessiivi | pounutta |
Riimit
-ounu
Kaikki riimit