praa­su

substantiivi/ˈprɑːsu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

praa-su (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (takka)valkea, roihu; takka

Esimerkkilauseet

Kun ei piisissä ollut praasua, paloi tuli pärheessä, piisinkorvalla pihessä ja lattialla pihessä karsinloovan kohalla — ja nekin jo tuuhottivat tarpeeksi savua.
— Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Koko nurkan täyteisenä se juroo ovipielessä sekä pitää silloin tällöin piisissä iloiset praasut ja pystyvalkeat.
— Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Ristellä toimii kylätoimikunta, Risten Praasu ry, sekä vapaaehtoinen palokunta.
— Wikipedia: Riste

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: brasa)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Slangissa
1910 lähtien
Levinneisyys
osin Varsinais-Suomi ja Keski-Pohjanmaa

Lähtökohta: ← nykyruotsi brasa, murt. Suomi braso ’tuli, takkavalkea, roihu’, brasa ’palaa, roihuta’ (nykynorja brasa ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

praasu ’tuli (takassa, uunissa), kokko, nuotio’; myös braasu, brasu, praasis

← ruotsi brasa ’tuli (takassa, uunissa), kokko, nuotio’ verbistä brasa ’palaa, liekehtiä’ (norja murt. brasa ’palaa; paistaa, paahtaa’, tanska brase ’paistaa’).

Johdoksia: praasaa ’polttaa; palaa’

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːsu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Praasu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/praasu