puhelukortti
substantiivi/ˈpuheluˌkortːi/pu-he-lu-kort-ti (5 tavua) · 12 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- kortti, jota käytetään puhelujen maksamiseen käteisen sijaan
Esimerkkilauseet
Puhelut maksettiin puhelinkioskeissa alkujaan kolikoilla, mutta myöhemmin nämä puhelinkioskit korvattiin puhelukorteilla toimivilla.Puhelut maksetaan ennakkomaksulla lisäämällä rahaa (yleensä kolikoita) tai laskuttamalla luottokortilla, pankkikortilla tai puhelukortilla.1990 -luvun alussa otettiin siru käyttöön puhelukorteissa sekä 1993 Avant -kortissa.Hierarkia
Englanninkieliset vastineet
- calling card
- phone card
Esiintymistiheys
200 esiintymää · 0.1 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ortːi
Kaikki riimitaiheet:
luokat:
Lähteet
- Wiktionary (englanti)· CC BY-SA 4.0
- Princeton WordNet· WordNet-lisenssi
- FinnWordNet 2.0, Lindén et al. (2012)· CC BY 3.0
- Psykolingvistiset tunnusluvut, Kielipankki· CC BY 4.0
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhelukortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhelukortti