pu­he­lu­kort­ti

substantiivi/ˈpuheluˌkortːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-he-lu-kort-ti (5 tavua) · 12 kirjainta

Yhdyssana: puhelu + kortti

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kortti, jota käytetään puhelujen maksamiseen käteisen sijaan

Esimerkkilauseet

Puhelut maksettiin puhelinkioskeissa alkujaan kolikoilla, mutta myöhemmin nämä puhelinkioskit korvattiin puhelukorteilla toimivilla.
— Wikipedia: Puhelinkioski
Puhelut maksetaan ennakkomaksulla lisäämällä rahaa (yleensä kolikoita) tai laskuttamalla luottokortilla, pankkikortilla tai puhelukortilla.
— Wikipedia: Yleisöpuhelin
1990 -luvun alussa otettiin siru käyttöön puhelukorteissa sekä 1993 Avant -kortissa.
— Wikipedia: Maksukortti

Englanninkieliset vastineet

  • calling card
  • phone card

Esiintymistiheys

200 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ortːi

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhelukortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhelukortti