puh­ku

Jaa
Viittaa artikkeliin

5 kirjainta

Johdettu sanasta: puhkua

Merkitys

  1. puhina, puuskutus; kerta, rupeama

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan puhkaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja, samaa kantaa kuin puhua ja puhaltaa (katso näitä); saman kannan johdosta voi edustaa myös komi puški̮ni̮ ’puhaltaa (palkeella; savukiehkuroita piipusta); huoata; tuulla’. Vertaa myös puhjeta.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpuhata (prs. puhkān) ’levätä’, puhkā ’puhkaa’, puhku: üht puhkū ’yhtä mittaa’
karjalapuhkoa ’puhkua, ähkyä, puhista, tuhista, rutista; posautella; huoata’, puhkata ’puhkua, puhista; tuhauttaa; molskauttaa; tuprauttaa’
vepsäpuhkaita ’tuprauttaa’, puhkutada ’puhkua, tupruttaa’
vatja(vatjan Kukkosin murre) puhata (prs. puhkāb), (Tsv) puhkā (prs. puhkab) ’levätä’
viropuhata (prs. puhkan) ’levätä, levähtää’, puhe (g. puhke) ’lepo’, puhk (g. puhu) ’kerta, rupeama, tapaus; (Wied) henkäys, puhallus’, puhkida ’puhista, puhkua, ähkyä, puuskuttaa’
liivipūʾgə ’puhaltaa’, pūʾktə ’turvottaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhku