pu­hah­taa

verbi/ˈpuhɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-hah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. puhista lyhyesti, äkkiä

Esimerkkilauseet

MITRUNEN (huitaisee suuttuneena, kävelee kiivaasti, palaa Pirkan luo, ei näytä löytävän sanoja, puhahtaa halveksivasti, siirtyy vasemmalle; kuin kokonaan muuttuneena). Mitä suurimmalla mielihyvällä välitän pyyntönne neiti Starkille, herra tohtori.
— Lauri Haarla, Kuoleman hinnalla
Hän puhahti halveksivasti, ei ollut näkevinään.
— Eero Eerola, Maahengen uskossa
Juko puhahti vain, itkun jätteitä pidätellen ja hieroksi silmiänsä ja oli jo tyyntyä.
— Maiju Lassila, Elämän vaihteessa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan puhkaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja, samaa kantaa kuin puhua ja puhaltaa (katso näitä); saman kannan johdosta voi edustaa myös komi puški̮ni̮ ’puhaltaa (palkeella; savukiehkuroita piipusta); huoata; tuulla’. Vertaa myös puhjeta.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpuhata (prs. puhkān) ’levätä’, puhkā ’puhkaa’, puhku: üht puhkū ’yhtä mittaa’
karjalapuhkoa ’puhkua, ähkyä, puhista, tuhista, rutista; posautella; huoata’, puhkata ’puhkua, puhista; tuhauttaa; molskauttaa; tuprauttaa’
vepsäpuhkaita ’tuprauttaa’, puhkutada ’puhkua, tupruttaa’
vatja(vatjan Kukkosin murre) puhata (prs. puhkāb), (Tsv) puhkā (prs. puhkab) ’levätä’
viropuhata (prs. puhkan) ’levätä, levähtää’, puhe (g. puhke) ’lepo’, puhk (g. puhu) ’kerta, rupeama, tapaus; (Wied) henkäys, puhallus’, puhkida ’puhista, puhkua, ähkyä, puuskuttaa’
liivipūʾgə ’puhaltaa’, pūʾktə ’turvottaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

74 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin puhahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpuhahdanpuhahdinolen puhahtanutolin puhahtanut
sinäpuhahdatpuhahditolet puhahtanutolit puhahtanut
hänpuhahtaapuhahtion puhahtanutoli puhahtanut
mepuhahdammepuhahdimmeolemme puhahtaneetolimme puhahtaneet
tepuhahdattepuhahditteolette puhahtaneetolitte puhahtaneet
hepuhahtavatpuhahtivatovat puhahtaneetolivat puhahtaneet
passiivipuhahdetaanpuhahdettiinon puhahdettuoli puhahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpuhahtaisinolisin puhahtanut
sinäpuhahtaisitolisit puhahtanut
hänpuhahtaisiolisi puhahtanut
mepuhahtaisimmeolisimme puhahtaneet
tepuhahtaisitteolisitte puhahtaneet
hepuhahtaisivatolisivat puhahtaneet
passiivipuhahdettaisiinolisi puhahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpuhahda—
hänpuhahtakoonolkoon puhahtanut
mepuhahtakaamme—
tepuhahtakaa—
hepuhahtakootolkoot puhahtaneet
passiivipuhahdettakoonolkoon puhahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpuhahtanenlienen puhahtanut
sinäpuhahtanetlienet puhahtanut
hänpuhahtaneelienee puhahtanut
mepuhahtanemmelienemme puhahtaneet
tepuhahtanettelienette puhahtaneet
hepuhahtanevatlienevät puhahtaneet
passiivipuhahdettaneenlienee puhahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivipuhahtaa
1. inf. pitkä muotopuhahtaakseen
2. inf. inessiivipuhahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivipuhahdettaessa
2. inf. instruktiivipuhahtaen
3. inf. inessiivipuhahtamassa
3. inf. elatiivipuhahtamasta
3. inf. illatiivipuhahtamaan
3. inf. adessiivipuhahtamalla
3. inf. abessiivipuhahtamatta
3. inf. instruktiivipuhahtaman
4. infinitiivipuhahtaminen
5. infinitiivipuhahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipuhahtava
Passiivin 1. partisiippipuhahdettava
Aktiivin 2. partisiippipuhahtanut
Passiivin 2. partisiippipuhahdettu
Agenttipartisiippipuhahtama
Kieltopartisiippipuhahtamaton

Riimit

-uhɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhahtaa